tiistai 16. syyskuuta 2014

Mites treenit sujuu?

On ollut kiva huomata, miten useat ovat olleet kiinnostuneita, mitä mun treenirintamalle kuuluu. Ihan hyvää kuuluu, kiitos kysymästä! Voisi mennä paremminkin, mutta kyllä juuri nyt on ihan hyvä näin. Kevään ja alkukesän treenasin salilla aika ahkerasti, mutta loppukesästä se innostus sitten vaan loppui, kun se varsinainen kesä ja hellepäivät saapuivat. Joka päivä oli niin ihanan helteistä, joten mieluummin käytin ne päivät hyväkseni aurinkoa ottamalla ja muilla kesäisillä jutuilla, kuin se, että olisin mennyt tukalan hiostavalle salille huhkimaan. Tokihan minä siellä salillakin kävin, mutta harvemmin kuin normaalisti. Kyllä kesästä pitää osata nauttia! Asennoiduin niin, että kesällä vähän höllätään ja otetaan rennommin ja sitten syksyllä taas treenataan kunnolla, paremmalla motivaatiolla. 

Kesällä ajattelin itsekseni, että älä sitten harmittele syksyllä huonontunutta kuntoasi, heikentyneitä ja pienentyneitä lihaksiasi ja voimiasi, lihonnutta ja löysistynyttä kroppaasi. En harmittelekaan, ei se haittaa! Ei se oo niin justiinsa, nythän on kesä, kesästä pitää nauttia, välillä pitää ottaa vähän rennommin ja kyllähän sen kaiken saa aina takaisin! En jaksa nyt stressata treeneistä, haluan syödä ja juoda mitä huvittaa, milloin huvittaa ja treenata milloin huvittaa. Näinhän se suurin piirtein sitten menikin. Mutta täysin ranttaliksi en kuitenkaan ihan pistänyt, aina se raja jossain siellä kummittelee ja pitää jotenkuten ruodussa, siellä oikealla polulla. 

syyskuu 512

Syksy sitten koitti ja piti ottaa itseään taas niskasta kiinni ja vyöryä sinne salille. Tästä se taas lähtee, säännöllinen salitreeni ja lenkkeily, taskussa rutkasti uutta puhtia ja motivaatiota. Aloitin rauhallisesti ja omaa kroppaa kuunnellen. En lähde heti täysillä riehumaan sinne salille, että en aivan kuluta itseäni loppuun heti alkuunsa. Treenaan ensin vähän rauhallisemmin ja lihaksia herätellen. Kun kunto ja voimat ovat taas paremmat ja jos innostusta vaan riittää, niin sitten voidaan koventaa tahtia. 

Aloitin säännöllisen juoksulenkkeilyn ja pyrin jatkossakin tekemään sitä niin usein kuin mahdollista. Juokseminen on tehokasta rasvanpolttoa ja se toimii mulla ainakin todella hyvin jos haluan kiinteytyä. Juokseminen on erittäin terapeuttista ja mulle ainakin sellainen henkireikä, jota ilman en varmaan pystyis elämään. Se koukuttaa ja saa paremmalle tuulelle. Niin kuin salitreenaaminenkin. Jotenkin se polte siellä lihaksissa ja niiden "ärsyttäminen" on koukuttavaa ja itsensä haastaminen, siitä seuraava näkyvä muutos ja kehittyminen. Se on mahtavaa! Vaikka voi se salitreenaaminen välillä olla myös aika hirveääkin suoraan sanottuna, mutta kun jaksaa haastaa itseään ja vetämään täysillä loppuun asti, niin sen jälkeen on aivan mahtava fiilis. Se kun voi olla itestään ylpeä, että jes, mä jaksoin tehdä taas kaikki mitä pitikin! Se on palkitsevaa. Ja kroppa kiittää! 

syyskuu 627

Vaikka mä sillon kesällä tosiaan ajattelin ja asennoiduin, että en murehdi pienentyneistä lihaksistani tai heikentyneistä voimistani, niin kyllä mää oikeasti lopulta murehdin. Kesällä en murehtinut, enkä oikeastaan itseäni sillälailla kriittisesti peilistä tiiraillutkaan, mutta heti kun tavallaan on sitä uutta puhtia taas siihen hommaan ja on aloittanut taas sen säännöllisen treenaamisen, niin sitten sen muutoksen huomaa. Kyllä mää huomaan itsestäni, kuinka kaikki lihakset eivät näykään enää yhtä selkeästi, eikä ne välttämättä tunnukaan siellä kropassa samallalailla kuin aikaisemmin. Karua, miten yllättävän nopeasti ne katoaa, jos lopettaa säännöllisen treenaamisen. En enää jaksakaan samoilla painoilla tehdä kaikissa liikkeissä. 

Salaa murehdin ja kadun, vaikka olin luvannut itselleni, etten saisi. Kyllä se väkisinkin harmittaa ja oikeasti surettaa. Harmittaa, kun on tullut otettua takapakkia ja vieläpä ihan tietoisesti, omasta päätöksestä. On sitä tyhmä. Miksi oon taas samankaltaisessa tilanteessa? Miksi mää otan aina jossain välissä sitä takapakkia tai vähäksi aikaa vaan lopetan? Miksei sitä vaan painais aina eteenpäin läpi vaikeuksienkin? Mää olen ehkä vähän sellainen, että mun pitää saada välillä kokea taas se vapaus, jolloin ite voin määrätä tahdin, tulen ja menen, treenaan ja syön miten haluan, milloin haluan. Kunnes taas kyllästyn ja palaan takaisin ruotuun. Tää on niin taas tätä..

Hetken aikaa noita asioita yksin surkuttelin, mutta päätin jatkaa elämässä eteenpäin ja jättää surkuttelut siihen. Tästä on ihan hyvä jatkaa. Ei ne asiat loppujen lopuksi niin huonosti ole, vaikka aluksi siltä saattoi tuntuakin. Ehkä pieni breikki tekee välillä ihan hyvää. Jaksan yllättävän hyvin salilla, lähes niinkuin ennenkin. Tää on ihan parasta. Ihanaa olla taas salilla!

syyskuu 604

Nyt olen ottanut sellaisen asenteen tähän asiaan, että treeni ei ole mun elämä, vaan se on osa sitä. Jos joku treeni sattuu jäämään välistä tai sinne salille ei välttämättä jaksaisikaan aina viitenä päivänä viikossa raahautua, niin ei se ole maailmanloppu. Haluan nauttia elämästä, mutta myös treenaamisesta. Rakastan sitä! Siksi siitä ei kannatakaan tehdä väkipakko-asiaa. Liikunta on hyvä asia ja sen pitää pysyä mielekkäänä. En tarkoita sitä, ettäkö se olisi minulle ollut väkipakkoa, ei ollut, motivaatio vaan loppui, syynä oli kesä. Niin saattaa käydä hyvinkin usein. Treenimotivaatiota pitää muistaa pitää yllä. 

En halua nyt stressata treenaamisesta tai syömisistä liikaa, vaan teen niinkuin itsestäni milloinkin tuntuu hyvältä. Enkä nyt siis aio aloittaa mitään dieettejä, ne on tylsiä ja yksitoikkoisia. Mutta kyllähän sellainen on silloin tällöin ihan paikallaan, jos vaan motivaatiota löytyy siihen. Nyt multa ei löydy. Haluan syödä ja treenata vapaammin ja se on mun mielestä tässä vaiheessa ihan ok. Tietynlaisen ruokavalio-pohjan aion kyllä kuitenkin pitää minkä mukaan pyrin syömään, niinkuin tähänkin asti, mutta annan itseni syödä rennommin. Haluan elää ihan tavallisen ihmisen elämää!

Mutta täytyypä todeta, että tuollaisilla "rennoilla ja vapaammilla" jaksoilla olen oppinut itsestäni ainakin sen, että ne ei ihan sovi mulle. Liikkumattomuus ja mässäily ei todellakaan sovi mulle. Jos en harrasta liikuntaa, niin sillon musta tulee huonovointinen. Voin sekä henkisesti, että fyysisesti todella huonosti. Siksi se on tärkein syy, miksi mun pitää harrastaa liikuntaa, liikunnalla ja terveellisellä ruokavaliolla voin yksinkertaisesti niin paljon paremmin. Mulle ei ole pääasia treenaamisessa ne näkyvät lihakset tai timmiin kroppaan tähtääminen (ne olkoot siinä sivuseikkana ja extrapalkintona ;) ), vaan se terveys ja hyvinvointi. Toki onhan mulla myös kropan ulkonäköön liittyviä tavoitteita, mutta en jahtaa niitä pakkomielteisesti. Siinä voisin kehottaa muitakin kanssatreenaajia, että muistakaa vaalia omaa hyvinvointianne, se on loppujen lopuksi kaikista tärkeintä ja tehkää treenaamisesta itsellenne nautinnollista. :)


Reipasta viikon alkua kaikille! 


Mielelläni kuulisin myös teidän fiiliksiänne, saatte ihan vapaasti kertoa omista treenituntemuksistanne kommenttiboksiin, kiitos. :)


Ps. En malta odottaa, että pääsisin tekemään taas jotain treenivinkki-postauksia!

12 kommenttia:

  1. Täällä on täysin samat fiilikset. Helmikuusta kesän keskivaiheille asti oli ihan mahtava treenimotivaatio ja ihan mahtavia tuloksia sainkin aikaiseksi, sitten alkoi kunnon kesä ja nuo hommat jäi vähemmälle, ei kuitenkaan loppuneet kokonaan. Sitten alkoi tulla se huono omatunto vapaammasta syömisestä ja vähemmästä salitreenistä ja muutoksen huonompaan alkoi huomata itsessä, treenimotivaatio alkoi palata, mutta nyt ollaan taas oltu järkyttävässä flunssassa kolmatta viikoa. On jännä huomata se lihasten heikentymisen vaikutus omassa kropassa, se ryhdikkyys ja jäntevyys katoaa todella nopeasti. Mutta toisaalta sullekin samalla lohdutusen sanana, että kyllähän se kehitys tulee sieltä paljon nopeammin takaisin kun on jo valmis treenitausta, niinkuin varmasti tiiätkin :) Ei tästä auta ku lähtä kahta kauheammin treenihommiin ja aina kun tulee se huono päivä ja huvittais jäädä sinne sohvan pohjalle niin muistelee hetken sitä oloa minkä se treenaamattomuus sai aikaan! :) Tsemppiä sulle loppuvuoden treeneihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta, äkkiä niitä heikentymisen merkkejä voi kropasta huomata jos lopettaa vähäksi aikaa, mutta olet kyllä oikeassa, että jos valmiiksi löytyy jo treenitausta niin ei ne täysin sieltä kuitenkaan häviä ja aika nopeasti ne pystyy saamaan takaisin. :) Varmasti ihan jokaisella tulee kausia, että motivaatio on hukassa, eikä jaksa eikä kiinnosta, mutta sen innostuksenkin pystyy saamaan takaisin ja varmasti se ajan kanssa tuleekin. :) Ei pidä olla liian ankara itselleen. :) Kiitos tsempeistä ja samoin myös sinulle tsemppiä ja treeni-intoa syksyn treeneihin! :)

      Poista
  2. Mun mielestä sulla on hyvä asenne tähän reenaamiseen, että se on kuntoilua, terveyden ylläpitämistä niin fyysisen kuin psyykkisenkin. Itse huomaan opiskelijana, että jos en urheile ja syön paljon sokeria ja kovaa rasvaa, ei jaksa keskittyä mihinkään, väsyttää fyysisesti eikä tenttiin lukemisesta tule mitään. Raikkaan aamupalan ja aamulenkin jälkeen opiskelu sujuu mainiosti. Silti esim. viikonloppuisin voi mennä leffaan megamättömakuunipussin kanssa ja käydä pitsalla, ja antaa kropan levätä viikon aikana kokemasta fyysisestä rääkistä (treenistä) ja nauttia ystävistä, juhlimisesta yms, mikä taas parantaa myös psyykkistä puolta ainakin itsellä tosi paljon :) viikolla tiukkana, viikonloppuna rennosti. On kiva kuulla kun olet löytänyt sopivan balanssin elämään ja reenimotivaatiota pitää usein hakea, mutta luulempa ettei se kellään pysy päällä 24/7, vaan siitä se motivaatio kumpuaa kun ensin sen menettää :)

    On kiva näyttää hoikalta, urheilulliselta, lihaksikkaalta, mutta sekin on fakta, että kun on ihanne mitoissaan, kuntoilee ja syö terveellisesti, monet terveysasiat ovat varmasti kunnossa; verenpaine, kolesteroli, iho, hiukset, kynnet, sydän voi hyvin yms... Eli ei ole turhaa pitää huolta itsestään, ja itsensä huolehtemiseen kuuluu myös lepo, rentoutuminen ja vaikka se herkuttelu välillä :)

    Mielestäni blogisi on innostava, ja tunnut olevan jalat maassa- tyyppi, joka ajattelee asioita järjellä. Kaikkia meitä harmittaa jotkut jutut, mutta on paljon ihmisiä joilla on asiat paljon huonommin ja oikeasti niin paljon terveysongelmia, että sinun ongelmasi ovat vielä pieniä! ;) Mukavaa syksyn jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet niin oikeassa, voin samaistua jokaiseen sanaasi! :) Niinhän sen pitäisikin mennä, että itsestään pidetään huolta niin fyysisesti kuin psyykkisestikin ja siten elämä pysyy tasapainossa. :) Kiitos paljon, ompa kiva jos ajattelet minusta noin! :) On totta, että minun murheeni ovat todellisuudessa pieniä, vaikka ne joskus tuntuisivatkin suurilta ja varmasti kaikille tulee noita huonompia kausia joskus. Kyllä niistä yli päästään ja elämä jatkuu! ;) Mukavaa syksyn jatkoa sinullekin!

      Poista
  3. Nyt täytyy kyllä tunnustaa että samaistuin melkeinpä joka sanaan. Tää naisen elämä on todellakin välillä niin tätä..:D Mä vieläkin etsiskelen sitä treenimotivaatioita kesän jäljiltä. Jospa se ennen joulua löytyisi, sillä täytyyhän sitä jouluherkkuja päästä syömään hyvällä omallatunnolla. (Mitä tahansa joka motivoi...) Noh mutta, jos nää on niitä suurimpia murheita, kaiken pitäis olla elämässä aika hyvin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kyllä se sieltä varmasti löytyy ja jos ei löytyisikään, niin ei pidä olla itselleen liian ankara ja tehdä asioita pakosta, jos se tuntuu inhottavalta. :) Pääasia, että yrittää edes ja rauhassa hakee sitä motivaatiota, jos ei se ala luistamaan ja tuntuu vaan väkipakko hommalta, niin ottaa sillon mieluummin vaan rauhallisesti ja kokeilee myöhemmin uudestaan. :) Kyllä se sieltä jossain vaiheessa sit tulee. :) Kyllä se on mullakin vieläkin vähän hakemista, mutta sitähän se on välillä. Tsemppiä ja treenintoa syksyn treeneihin!

      Poista
  4. Olipa ihan mahtava lukea sun ajatuksia ja pystyn samaistumaan moniin kohtiin ihan täysin! Välillä pitää ottaa rennommin ja myös sallia se itselle :) Mä oon ihan koukuttunut lenkkipolulle! Kävin heinä ja elokuussa melkeenpä joka päivä. ja nyt oon pyrkinyt työn ja muun ohella ainakin viikonloppusin lenkkeilemään muutamia kertoja :) Salitreenit on myös lähtenyt rullaamaan, kun kesällä keskityin juurikin vaan liikkumaan ulkosalla. Sulla on hyvä tsemppi päällä ja oikea asenne hommaa, jatka vaan samaan malliin<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! <3 Kiva kuulla, että olet löytänyt oman liikuntamuodon josta tykkäät ja salitreenitkin alkaneet rullaamaan, hienoa! :) Niin sitä pitääkin pitää huolta omasta fyysisestä ja henkisestä puolesta, molemmat on ihan yhtä tärkeitä. :) Tsemppiä treeneihin! :)

      Poista
  5. Silloin kun sen reenaamisen tekee juuri sen oman hyvinvoinnin takia, niin ainakin itellä se syöminen kulkee käsikädessä sen hyvän olon tukemisen kanssa ja herkut "ei jää päälle", koska jos ne jää, ei jaksa mennä salille ja sitten on masentunut :D Sellaista se on kuule kaikilla, mutta toi asenne on oikee! Täältä noustaan siis vielä :) Aina voi korjata tilanteen :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh totta! :D Sillon kun on saanut sen treeni-innon päälle niin ei sitä halua pilata mässäilyllä (tai no ehkä joskus ;D ). Mut just sitähän se on, aina voi lähteä uudestaan liikkumaan, ei pidä jäädä märehtimään huonossa olossa! :)

      Poista
  6. Oli kiva lukea sun ajatuksia, hyvin kerrottu! Itse olen vähän laiskempi lähtemään esim lenkille, vaikka tiedän että siitä tulee hyvä olo ja tykkään juuri siitä tunteesta kun saa pistä jalkoja vähän koville +tykkään erityisesti juosta ylämäet :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva että tykkäsit! :) Pitää vaan sit muistella miten hyvä olo ja fiilis siitä liikkumisesta tulee, niin tulee lähdettyä useammikin! ;D Mulla joskus saattaa käydä niin jos en ole varma, että jaksanko lähteä tai kiinnostaako lähteä, ja jos alan miettimään sitä liikaa, että kannattaako mun lähteä nyt ollenkaan, niin helposti sitä jää sitten kotia. Ei pidä miettiä liikaa, lähtee vaan! :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...